Rakkaudella Bangkokista (pienen kuumotuksen jälkeen)

Keskiviikkona sanoimme moimoi perheillemme ja lähdimme kohti lentokenttää. Olimme hyvissä ajoin liikkeellä ja luonnollisesti aika hyvillä fiiliksillä. Etsittiin KLM:n tiski, heitettiin rinkat hihnalle ja ojennettiin liput ja passit virkailijaneidille. Hetken selattuuan passiani neiti kysyi, onko meillä joku todistus siitä, että olemme poistumassa Thaimaasta sallitun 30 päivän rajoissa. Katsoimme hämmentyneinä toisiamme, virkailijaa, toisiamme ja totesimme, että ei ole. Olemme lähdössä bussilla Laosiin, mutta eihän meillä siitä mitään todistusta ole. "Ilman todistusta maasta poistumisesta en voi päästää teitä lennolle", totesi neiti ja ohjasi meidät alakertaan, jossa Glo-hotellin tiloissa voi käyttää nettiä ja printteriä. Kettuuntuneina ja melko kuumotuksissa juoksimme tietokoneelle ja aloimme etsiä jotain lippuja jonnekkin rajan yli. Loppujen lopuksi emme onnistuneet löytämään bussi- tai junalippuja netistä, joten teimme paniikkiratkaisun ja ostimme jotkut turhakelennot, joita emme todennäköisesti käytä ollenkaan. Kun vihdoin olimme selvinneet lähtöterminaalin puolelle, purkautuivat muutaman päivän univajeet, stressi, jännitys ja viimeisen episodin aiheuttama kireys pienenä itkuna. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Jo Hangon päällä lennellessämme kireys vaihtui nauruun.  

En edelleenkään tajua tuota juttua, ja olen 100% varma, että vaikka olisimme vain kirjoittaneet arrival/departure-korttiin, että seuravaksi jatkamme bussilla Laosiin, ei rajalla olisi ollut mitään ongelmaa. Ei ole ennenkään mitään kyselty ja maahan on todistetusti päässyt ilman mitään valmiita jatkoyhteyksiä. 

Nyt olemme kuitenkin onnellisesti perillä ihanassa Bangkokissa. Lento meni ihan suht mukavasti (mitä nyt joku palohälytin virheellisesti huusi jossain vaiheessa), rinkat löysivät perille ja hotelli, Sathorn Saint View Apartment, on oikein kiva. Torstai meni aika pöhnäisissä tunnelmissa aikaeron takia, mutta tänään olemme jo kierrelleet kaupungilla. Shoppasimme muun muassa malarialääkkeet (doksisykliinia) ja varmuuden varalle jonkun ripuliantibioottisetin yhteishintaan 20e. Hotellimme sijaitsee ihan Surasakin skytrainaseman lähellä, joten liikkuminen on helppoa.

Lentokentältäkin tulimme hotellille skytrainia ja jalkojamme käyttäen. Tuolla reissulla kohtasimme jotain todella hämmentävää. Näin, että kadun päässä istui kerjäläinen. En kiinnittänyt henkilöön sen kummemmin huomiota. Ihan kohdalla kuitenkin vilkaisin tyyppiä ja meinasin pissata säikähdyksestä housuun. Kerjäläisen kasvot olivat jotain täysin käsittämätöntä. Ne olivat kuin kasa sulanutta muovia tai jotain, niistä ei voinut erottaa mitään normaaleja ihmisen piirteitä. Jotain mieleni kieroutuneisuudesta kertoo ehkä se, että en osaa tuntea häntä kohtaan oikeastaan sääliä tai mitään, lähinnä hämmästelen vieläkin, näinkö oikeasti oikein, ja mitä hänelle on tapahtunut. Sen sijaan hotellikadullamme asuva kolmijalkainen koira sai kyyneleet silmiin (ja olen päättänyt mennä illalla antamaan sille vettä).

Huomenna illalla olisi tarkoitus jatkaa yöbussilla Chiang Maihin. Seuraavat terveiset sieltä siis!