Majoituimme guest houseen keskustan reunalle. Ihan siisti ja mukava huone irtosi 8 eurolla. Suihku on paras tähän mennessä (Chiang Maita ei lasketa, koska olimme siellä etuoikeutettuina vieraina)! Lämmintä vettä tulee hetkittäin ja vettä tulee niin hyvällä paineella, etta minäkin saan tämän takkutukkani läpimäräksi alle vartissa! Ainoa ongelma tuli ensimmäisenä iltana: kylpyhuoneesta paloi lamppu. Menimme sanomaan asiasta ja paikalla ollut setähenkilö tuli ihmettelemaan asiaa. Ilmeisesti vain tehdäkseen jotain, hän kävi koputtelemassa lamppua ja jotain muuta yhtä turhaa. Luovutimme ja menimme nukkumaan.
Aamulla menin uudelleen sanomaan ongelmasta. Taas tultiin koputtelemaan lamppua, jonka jälkeen tilalle yritettiin vaihtaa kolme jo valmiiksi rikkinäistä lamppua. Yllättäen ei toiminut. Lopulta, kun huoneessa pyöri kolme ihmistä ja olimme jo yli puoli tuntia ihmetelleet yhtä palanutta lamppua, alkoi minulta palaa käpy. Totesin, että meillä olisi tässä vähän muutakin tekemistä, emmekä aio enää odottaa. No johan irtosi vihdoin avaimet uuteen huoneeseen ja pääsimme lähtemään skootterinvuokrauspuuhiin.
Skoban vuokrasimme Travel Lodgesta Mr. Ku:lta. Suosittelen erittäin lämpimästi (ja tuolta Travel Lodgesta saisi varmasti myös kivan kämpän). Skootteri päiväksi maksoi 10 euroa ja kaupan päälle saimme (epävirallisen) kartan lähialueiden luolista ja uimapaikoista ja muista nähtävyyksistä.
Alku matka meni aika farssiksi. Ensin loppui bensa, sitten oli vähän ongelmia kartan mittasuhteiden tulkinnassa. Lopulta löysimme etsimällemme uimapaikalle. Oli aivan mahtavan ihanaa pulahtaa viileään (lue: minun mielestäni helkkarin kylmään) veteen uimaan! Tarpeeksi pulikoituamme päätimme, että kai sitä täytyy joku luolakin käydä katsomassa. Ajoimme takaisin Xieng Liabin luolalle, josta olimme aiemmin ajaneet ohitse. Paikallinen herra ja hänen kolme lastaan lähtivät yllättäen opastamaan meitä. Kävely pellon ja metsän halki luolalle kesti ehkä viitisen minuuttia. Lapset hyppelehtivat edellä ja kysyivät meidän nimiämme ja esittelivät itsensä.
Luolalle päästyämme olin vaikuttunut. Suuaukko oli lähes yhtä hieno, kuin Kong Lo Cavella. Vastoin luuloani, emme suinkaan jääneet ihastelemaan luolaa vain ulkoa. Herra ja lapset lähtivat johdattamaan meitä syvemmälle ja syvemmälle luolaan. Saimme kiivetä ja tasapainoilla ja ahtaa itsemme ahtaista väleistä eteenpäin. Samaan aikaan lapset kiipeilivät pitkin luolaa kuin pienet marakatit. Reitti päättyi pienelle "hiekkarannalle" luolan perällä, jossa lapset halusivat leikkiä kameroillamme ja muuta herttaista.
Olihan se aivan mielettömän hienoa, että meitä lähdettiin opastamaan luolalle. Omin päin olisimme jääneet tasan siihen suuaukolle. Tuntuu silti vähän hassulta, että lapset oli niin selkeästi opetettu viihdyttämään turisteja; olemaan söpöjä ja hauskoja. Mutta täällä olemme kyllä ylipäätään kohdanneet todella ihania ihmisiä. Paikalliset ovat ystävällisiä ja hymyileviä, jopa tervehtivät kadulla. Lapset jaksavat vielä olla kiinnostuneita länkkäreistä ja huutelevat tervehdyksiä laoksi ja englanniksi. On helppo kuvitella, että tämä kaupunki on aika paljon sitä, mitä Vientiane oli ehkä kymmenen vuotta sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti