Muuttamisen riemuja (12 päivää lähtöön)

Joulu oli ja meni, ja kerrankin oli ihanasti lunta! Ollaan saatu nauttia aivan mielettömän hienoista talvisäistä.

Nyt olisi edessä viimeinen suurempi ponnistus ennen lähtöä; kirottu, hermoja ja selkälihaksia riipivä projekti, jota myös muutoksi kutsutaa. Parin päivän päästä kämpän pitäisi olla siisti ja tyhjä, ja istuessani tässä keskellä kaaottista tavaramerta koen suurta ahdistusta urakan mahdottomuudesta. Miten yksiössä voi olla näin paljon tavaraa? Kaiken lisäksi onnistuin repäisemään muutamasta kohtaa seinästä pintamateriaalia irti irrottaessani kaksipuolisella teipillä kiinnitettyjä koukkuja ja koristeita. Note to self: poraamalla jää pienemmät jäljet.

Meidän Maisa-koira on jo evakuoitu vanhempieni luokse pois muuttokaaoksen alta. Muutama päivä erossa, ja on jo hirveä ikävä sitä ruttunaamaa. Miten me selvitään yli 3kk?

P.s. Miten helkutissa nää muuttolaatikot kootaan?

Yksi kaikkia päiviä

23 päivää lähtöön, ja viimeinen työviikko käynnistyi. Ei edes kauheasti haittaa, että toimistolla on hyytävän kylmä ja kroppa muistuttelee lauantain aamukuuteen venähtäneestä juhlimisesta. On kuitenkin viimeinen työmaanantai. Huomenna on viimeinen työtiistai. Ja sitten viimeinen keskiviikko. Saitte varmaan juonesta kiinni.

Tällä viikolla pitäisi alkaa tosissaan miettiä muuttoa. Mistä laatikot, mitä tehdään rikkinäisille huonekaluille, millä ajoneuvolla muutto hoidetaan? Lisäksi pitäisi varmistaa, että sähkö- ja nettisopimusten irtisanomien on mennyt perille (kiitos DNA kun ette ole vastanneet viestiini), ja sopia asunnon lopputarkastuksesta ja avainten luovuttamisesta. Ajatukset ovat niin joulussa, että en ole oikeasti edes tajunnut, että kahden viikon päästä meillä ei enää ole kotia.

Tylsien muuttojuttujen lisäksi viikon ohjelmassa on reissureitin päivittämistä. Olemme aika vahvasti sulkemassa Don Detin pois, sillä siitä on ilmennyt riittävästi meidän makuumme negatiivisia asioita. En välttämättä haluaisi maata samassa kasassa reppureissaajalauman kanssa, kun maasta luulisi löytyvän vielä vähemmänkin turistoituneita paikkoja. Katsotaan nyt, mitä keksitään.

Hyviä talvifiiliksiä

Saatiin sitten perjantaina Helsinkiin kertarysäyksellä oikein kunnon talvi. Ja arvatkaa mitä? En ole varsinaisesti hirveän harmissani! Tuijotin lumimyrskyä  toimiston ikkunasta suuren osan päivästä häkeltyneenä ja jopa vähän onnellisena. Onnellisuuttani saattoi lisätä se tieto, että kotiinpääsyni ei ollut ainoankaan bussin tai junan varassa.

Vaikka minulle sopisi erittäin hyvin sellainen järjestely, että talvisin olisi ehkä muutama aste pakkasta eikä lainkaan lunta (paitsi jouluaattona), olen iloinen, että nyt riittää molempia. Ja toivottavasti riittää meidän lähtöömme asti. Sillä kuinka siistiä olisi lähteä -20 asteen pakkasesta lumen keskeltä, päätyä 16 tuntia myöhemmin 50 astetta lämpimämpään ilmastoon ja tajuta, että seuraavat kolme kuukautta tulee olemaan sitä!

Viikonloppu meni hyvin pitkälti viihteellä, emmekä jaksaneet edes hakea kirjastosta varauksessa odottavaa Lonely Planetin Thaimaa-opasta. Tänään nautin mukillisen kolerarokotetta. Siinä oli panokseni reissun edistämiseen.

Puolustuspuheenvuoro

Tässä eräänä pimeänä ja tylsänä työpäivänä harhauduin taas tutkimaan Kambodzan saaria. Jotenkin tuli sellainen olo, että haluaisin nähdä enemmän kuin vain Siem Reapin ja Phnom Penhin. Luin lisää jo aiemmin löytämästäni Koh Rongin saaresta ja iski pakko päästä -fiilis. Sain Juhanankin innostumaan paikasta (juu oli hirveän vaikeaa, ainakin kerran piti vilauttaa tätä kuvaa). Voi olla että joudutaan budjetoimaan Kambodzaan muutama lisäpäivä, mutta toisaalta esim. Laosiin on tällä hetkellä varattu aika runsaasti aikaa. Eikä me nyt mikään kello kaulassa juosta. Muutama päivä sinne tai tänne, edetään siten kun hyvältä tuntuu.

Aiemmassa postauksessa mainitsin, että Thaimaasta ei oikein löydy kiinnostavia kohteita. Täytyy hieman täsmentää, jotta kukaan ei ymmärrä väärin. Thaimaalla on aina ja ikuisesti erityinen paikka minun sydämessäni, koska vietin siellä yhden syksyn opiskelemassa. Rakastan (no välillä myös vähän vihaan) Bangkokia, tiedän että etelästä löytyy muutakin kuin turistirysiä ja arvostan todella paljon helppoutta Thaimaassa matkustamisessa. Ja turvallisuutta; en ole koskaan pelännyt siellä yksinkään reissatessa.

Tuon opiskeluajan ja yhden sitä ennen tehdyn thaimaanreissun takia olen kuitenkin nähnyt jo aika paljon ja koen, että Thaimaalla ei ole enää niin paljoa uusia kokemuksia tarjottavana. Lisäksi, kuten aiemminkin mainitsin, siellä on valtavasti turismia, jota on välillä vaikea päästä karkuun. Tulevalta reissulta odotan kuitenkin kovasti sitä, että pääsen vihdoin Chiang Maihin. Lisäksi paluumatkalla Indonesiasta Bangkokiin olisi tosiaan tarkoitus käväistä Krabilla tai jossain sen lähettyvillä harrastamassa Deep Water soloingia! Tuota odotan ihan hirveä paljon ja toivon, että ei käy kuten ystävillemme, joiden veden päällä kiipeilyt jäivät väliin tsunamivaroituksen takia.

P.s. Ei kiitos tsunamivaroituksia myöskään siksi, että se nyt olisi ihan kaikin puolin hyvin ikävää...

P.p.s. Varasimme Bangkokista hostellihuoneen kahdeksi ensimmäiseksi yöksi. Ajattelimme, että varaaminen saattaisi olla ihan hyvä idea, sillä olemme siellä lähes pahimpaan sesonkiaikaan.

Matkareitti, osa 2.

Lauantai-iltana korkkasimme punaviinitönikän ja paneuduimme jälleen matkareitin suunnitteluun. Viimeksi reittisuunnitelma taisi saada päätöksensä Kambodzan rajalla. Kambodzasta minulla on hyvin ristiriitaiset odotukset – toisaalta olen kuullut aika keskinkertaisia arvioita, toisaalta esimerkiksi serkkuni fiilisteli paikkaa aika paljon. Meidän suunnitelmamme kattaa nyt tylsästi vain Siem Reapin ja Phnom Penhin. Käydään katsomassa pakolliset nähtävyydet; temppelit, S21-museo ja Killing Fieldsit. Bongasin kyllä myös jonkun ihan viehättävän oloisen saaren, mutta meillä alkaa muutenkin olla noita rantalököttelykohteita jo aika paljon.

Kambodzasta lennämme Singaporeen, jossa nautitaan ehkä nelisen päivää siisteistä jalkakäytävistä, puistoista ja hyvästä ruoasta. Aiomme todennäköisesti majoittua Little Indiaan, jossa on eniten pienen budjetin majapaikkoja.

Singaporesta suuntaamme Indonesiaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti olla Indonesiassa vain kuukausi, mutta koska sieltä löytyy koko ajan uusia kiinnostavia paikkoja (kun taas esimerkiksi Thaimaasta niitä ei tunnu oikein etsimälläkään löytyvän), otamme sinne muutaman lisäviikon.  Ensin porhallamme Malukun saarille, tarkemmin Amboniin, ja sieltä tehdään reissu Banda Islandseille. Tuohon reissuun pitää varata hyvin aikaa, sillä yhteydet Bandalle ovat hieman epävarmat.

Malukun jälkeen lähdetään Kalimantanille. Siellä ihmetellään viidakkoa, sun beareja ja Irrawaddy delfiinejä. Rantaelämästä käydään nauttimassa Pulau Derawanilla, jossa puolestaan pitäisi päästä polskimaan kilpikonnien kanssa.

Indonesian jälkeen palaamme Thaimaahan. Thaimaan suunnitelma on vielä vähän auki, mutta harkinnassa ovat Krabi ja Ko Chang Noi. Krabilla pääsisi kiipeilemään (mutta siellä olen ollut..), Chang Noi vaikuttaa kiinnostavalta pieneltä hippisaarelta. Muutama muukin ihan varteenotettava saari löytyi. Lopuksi sitten vielä Bangkokiin shoppailemaan. Thaimaata vaivaa valtava turistoituminen ja pahin pelkoni on, että päädymme keskelle pakettimatkalaisia, jotka puolet ajasta snorklaavat jonossa rantavedessä pelastusliivit päällä ja puolet ajasta ottavat teennäisiä ryhmäkuvia.

Loppukevennys. Tutkin Thaimaan saaria ja törmäsin sellaiseen kun Ko Phra Thong. Aloin selaamaan asumivaihtoehtoja. Ensimmäisenä avasin tuon vasemmanpuoleisen; "hah, aivan liian hieno". Sitten keskimmäisen; "no jaa, liian hieno tuokin". Lopulta törmäsin tuohon oikeanpuoleiseen paikkaan; "joo, meidän!". Ystäväni kyllä totesi joku aika sitten reissusta puhuttaessa, että saan varautua siihen, että koko 13 viikkoa emme jaksa asua niissä nuhjuisimmissa ja halvimmissa paikoissa. Ehkäpä jotain pientä ylellisyyttäkin alkaa jossain kohtaa kaipaamaan.

Kämppiä Ko Phra Thongilla: Golden Buddha Beach Resort, Ko Phra Thong Lions Homestay, Mr. Chuoi Bar&Hut. 

Alle 50 päivää!

Hah, typerät talviviikot, me päihitetään teidät! Vaikka kamppailu on ollut tasaväkistä ja välillä on tuntunut, että talvi vie voiton, uskallan olla jo aavistuksen optimistinen.

Stressiä on tällä viikolla keventänyt suuresti se tieto, että saan jatkaa jouluun asti nykyisessä työssäni. Aiemmin kerroinkin, että aloin hakea muita töitä, kun jatko vaikutti epätodennäköiseltä. Ehdin tiistaina jo ottaa yhden toisen työn vastaankin, mutta sitten keskiviikkona sain lupauksen nykyisen sopimuksen jatkamisesta. Kiva kun ei tarvitse jännittää mistään uuden työn aloittamisesta ja tiedän tarkkaan, paljonko tulen vielä tänä vuonna tienaamaan.

Onneksi rahaa on vielä tulossa, sillä on sitä vielä paljon menossakin – ennen kuin edes istumme lentokoneessa. Juhana kävi tänään hakemassa rokotteita ja sai vuorostaan tuntea lompakossaan lääketeollisuuden ahnaat kourat. Lisäksi esimerkiksi vakuutukset ja kaikki Suomesta hankittavat lääkkeet ja muu oheiskrääsä on vielä ostamatta.

Talvella matkustamisen yksi (monista) hyvistä puolista on se, että kauppojen poistomyynneistä voi löytää edullisesti kesän sesonkituotteita reissuun. Kuvassa viimeisimmät ostokset. Aurinkorasvat ovat Aasiassakin usein kalliita, sillä niitä ostavat pääasiassa turistit. Paikallisten käyttämiin aurinkotuotteisiin (kuten moneen muuhunkin kosmetiikkaan) on lisäksi usein ujutettu ihoa valkaisevia ainesosia. Niitä nyt ihan viimeksi kaipaan, kun yritän paahtaa itseeni upeaa rusketusta!

Rahahuolia ja tavaralistoja

Hoblaa, sinne hujahti taas yksi viikko. Tai no, "hujahtaa" on ehkä turhan yltiöpositiivinen termi tähän kohtaan. Sanotaan nyt vaan, että yksi viikko vähemmän lähtöön. Niitä viikkoja tuntuu vaan olevan vielä niiiin paljon. Sanoinkin eilen Juhanalle, että olisin varmaan energisempi ja enemmän fiiliksissäni tästä reissusta, jos edes uskoisin, että se on oikeasti tulossa. Koko juttu tuntuu vielä niin kaukaiselta, vähän sellaiselta pelkältä ajatusleikiltä.

Viikot nyt kuitenkin vähenevät ja tällä hetkellä tajuan sen konkreettisimmin siitä, että minulla on enää kaksi viikkoa tätä määräaikaisen viestintäassarin pestiä jäljellä. Toivoin, että olisin saanut olla täällä vuodenvaihteeseen asti, mutta niin ei näytä tapahtuvan. Koska joulukuussa olisi kuitenkin vielä hyvää aikaa tienata reissurahaa, laitoin eilen menemään neljä työhakemusta. Kaikki paikat olivat sellaisia lyhytaikaisia hanttihommia. Laitoin hakemuksiin ihan rehellisesti, että haluaisin vielä joulukuussa tienata reissurahoja, sillä kaikki muut perustelut sille, että hain esimerkiksi hyllyttäjän hommia, olisivat valetta. Rahatilanne ahdistaa edelleen aika paljon ja toivon todella, että joku paikka tärppäisi.

Suunnittelu ei ole kauheasti edennyt. Siihen päätökseen ollaan ilmeisesti tultu, että Indonesiassa suunnistetaan ainakin Malukun alueelle (oli pakko uudistaa tuota sivupalkin karttaa, kun olin rajannut Malukun ulos edellisestä versiosta). Sukelluspaikkoja ollaan yritetty etsiä, mutta tuntuvat olevan tuolla hämmentävän kalliita.

Kähvelsin töistä tällaisen hienon "Reissuvihon", johon aloin listaamaan, mitä kaikkea pitää vielä ostaa tai lainata ja mitä yleensä pakata mukaan. Minun tavaralistastani tuli heti huolestuttavan pitkä. Taitaa mennä niin, että minun rinkkani on täynnä minun tavaroitani ja Juhanan rinkka puolillaan minun tavaroitani ja puolillaan Juhanan tavaroita.

Eyes on the prize

Luulisi, että jos ihminen on vuosituhansia asunut täällä kylmässä ja pimeässä maapallon kolkassa, se olisi sopeutunut näihin olosuhteisiin jo melkoisen hyvin. Jos jotain sopeutumista onkin jossain vaiheessa tapahtunut, se on hypännyt minun geenieni yli.

Pahinta on pimeyden aiheuttama väsymys. Nukahdin eilen illalla kahdeksan aikaan sängylle ja nousin siitä enää pesemään hampaat. Voisin, ja haluaisin, nukkua reilusti yli puolet vuorokaudesta. Aamulla nousin hyvin vastentahtoisesti ja kiukkuisesti kuuden jälkeen, jotta ehdin spinning-tunnille ennen töitä. Niin, sen lisäksi, että on kylmä ja pimeää ja väsyttää, pitäisi vielä jaksaa ravata salilla ja treenata itsensä bikinikuntoon. Hulluutta.

Siinä aamulla polkiessani spinning-pyörää, ajattelin ihania hiekkarantoja, palmuja ja turkoosia vettä. Ja itseäni erittäin hyväkroppaisena siellä rannalla. Ei auta muu, kuin pitää katse palkinnossa, siellä se jo varovaisesti edessäpäin häämöttää.

62 päivää lähtöön.

Rokotteita koko rahalla

Sanonpahan vaan, että voi helvetin perkele. Kävin tänään sairaanhoitajan juttusilla rokotusasioissa. Vielä muutamia viikkoja sitten elin ihanassa harhakäsityksessä, että minulla on kaikki pakolliset rokotukset kunnossa, mutta voin halutessani panostaa yhteen tai kahteen "vapaaehtoiseen" rokotukseen. Eihän se sitten tietenkään ihan niin mennyt.

Kuten alla olevasta kuvasta voi päätellä, lähdin terveysasemalta 240 euroa köyhempänä. Suurin syyllinen tähän on Japanin aivokuume, jota vastaan minut on rokotettu kesällä 2009, mutta se pitikin vielä vahvistaa (kuulin tästä joku aika sitten ystävältäni). Vielä viime keväänä markkinoilla on ollut vanhaa ja halvempaa versiota tuosta rokotteesta. Nyt sitä joko ei ole, tai sitten hoitaja ei katsonut tarpeelliseksi mainita asiasta. Sen kummemmin kyselemättä hän tuikkasi minuun piikin, joka maksoi noin 135 euroa.

Tämä lisäksi hoitaja markkinoi minulle sekä lavantauti- että kolerarokotteen. Aiemmin olin ajattellut ottaa vain ensin mainitun, mutta kun kuulin, että kolerarokote suojaa jonkin verran myös muita mahapöpöjä vastaan, päätin satsata molempiin. Täytyy kyllä mainita, että tein nämä ostopäätökset ENNEN kuin minulle selvisi, että Japanin aivokuume -rokote on nykyään kultaakin kalliimpaa.

Kotiin päästyäni pääsi ihan rehellisesti itku. Rahaa ei muutenkaan ole liikaa ja matkabudjetti stressaa. Olisi nyt hei ihan oikeasti sitten vähintäänkin reilua, että saadaan reissata terveinä koko 13 viikkoa!

Matkareitti, osa 1.

Lähtöön on reilut pari kuukautta ja totesimme, että saattaisi pikkuhiljaa olla aika alkaa suunnitella matkareittiä vähän tarkemmin. Perjantai-iltana avasimme tietokoneen, Lonely Planetin Indonesia-opuksen (eli ainoan matkaoppaan, joka meillä on) ja pullon viiniä (no okei, saattoi mennä muutama). Ihan kauhean pitkälle emme päässeet, koska televisiosta tuli Vain elämää ja jakso Madventuresin ensimmäiseltä tuotantokaudelta.

Homma meni pääpiirteissään niin, että Juhana etsi ja ehdotti paikkoja, minä katsoin televisiota, join ja raapustin paperille matkareittiä. Maisa, eli meidän koira, katsoi paheksuen vierestä, että mitähän noi taas meinaa.

Lennämme siis Bangkokiin. Siellä palloillaan muutama päivä; toivutaan aikaerosta ja hankitaan lääkkeet ja jos vielä tulee jotain muuta tarpeellista mieleen. Bangkokista suuntaamme Chiang Maihin, jossa yksi Juhanan kaveri asuu. Siellähän on tammikuussa vähän viileämpää, mutta haluamme kuitenkin käydä kyläilemässä ja Chiang Mai on sopivasti matkan varrella kohti Laosia.

Chiang Maista hurautamme bussilla Vientianeen. Sieltä käsin yritetään varmaan tehdä retki Kong lor -luolille. Siitä jatketaan Don Detiin. Jos siinä matkan varrella tulee jotain kiinnostavaa vastaan, niin sitten mennään sinne. Van Vieng kierretään kaukaa. Tubing ja älytön känniördäysmeininki ei kiinnosta tippaakaan.  Kuulemani ja näkemäni mukaan paikka vetää puoleensa melkoista ihmisroskaa.

Don Detistä jatketaan Dong Kalawin kautta Kambodzaan. Ja siinä onkin sitten kaikki, mitä saimme tällä erää suunniteltua. No ei ihan huono! Huomatkaapas muuten sivupalkissa hieno Spotify Reissulista. Kyllähän matka ansaitsee oman soundtrackin. Päivitämme sinne musiikkia aina kun tulee joku hyvä reissubiisi mieleen.

Pimeää, kylmää, pimeämpää

Aamulla oli aivan jäätävän kylmä. Onneksi pakkauduin työmatkaa varten pitkään huppariin, takkiin ja isoon kaulahuiviin. Tosin,  kunnon talvivarustuksesta sai sitten taas metrossa kärsiä. Kahdeksan aikaan siellä tunkeilee ahdistavuuteen asti toppatakeissaan hikoilevia ihmisiä (jos pää pelaisi edes jotenkin, keksisin tähän jonkun hauskan kielikuvan).

Paleleminen jatkui toimistolla, vaikka vaihdoin tennarit paksuihin villasukkiin, ja kietouduin tiukemmin kaulahuiviini. Kello on nyt vähän vaille yksi ja olen juonut viisi kuppia teetä, ihan vaan lämpimikseni (ja puoli kuppia niin pahaa kahvia, että oli pakko jättää siihen puoleen). Palelemisen lisäksi kurkku tuntuu karhealta, joka paikkaa särkee ja aivojen tilalle on vaihtunut jotain puuroista mössöä, joka ei osaa pitää ajatuksista kiinni. Mahtavuutta. Eilinen treeni jäi väliin hammaslääkärin ja ummetuksesta kärsivän koiran takia. Vaikuttaa siltä, että tänäänkään on turha yrittää vilkuilla kuntosalin suuntaan.

Pitäisi saada vielä yksi raportti oikoluettua, tilata tavaroita seminaariin ja jaksaa istua palaverissa. On erittäin suuri vaara, että jossain vaiheessa vain auttamattomasti valun tuonne tietokonepöydän alle ja käperryn sinne talviunille.

71 päivää lähtöön. 

Pieni talvi-angstaus

Laitetaanpas tähän matkafiilistelyn väliin vähän raakaa realismia. Otsikko on "Pieni talvi-angstaus", koska uskokaa pois, tämä on vasta alkua. Pääsen kunnolla valittamisen vauhtiin siinä vaiheessa, kun räntä vihmoo kasvoja ja pimeää on 23h vuorokaudessa.

Täytynee korostaa, että nämä talvenvihaamisajatukset ovat täysin omiani, eikä Juhana välttämättä allekirjoita puoliakaan. En ymmärrä miten se sen tekee, mutta näyttää niinkuin sitä ei oikeastaan haittaisi, että ulkona on yhtä kylmä kuin jääkaapissa. Ja yhtä pimeää.

Tämä oli ensimmäinen viikko, kun Helsingissäkin oli pakkasta (ja lunta...). Voi kuinka innolla odotankaan jatkoa. Meinasin jo vetää talven ensimmäiset lipat. Vihaan kylmyyttä. Vihaan sitä, että kotona on kylmä. Toimistolla on kylmä. Kuntosalilla on kylmä. Joka paikassa on KYLMÄ. Lämmin on lähinnä sängyssä peiton alla ja siellä suoraan sanoen viettäisinkin mieluiten suurimman osan päivästä.

Syksyllä ja talvella on mielestäni usein ihan järjettömän kaunista. Syysmyrsky tai sellainen melankolisen harmaa maisema voi olla tosi inspiroiva. Suomen kylmässä ja pimeässä ajassa ei olisikaan oikeastaan kauheasti mitään vikaa, jos saisin viettää sen niinkuin parhaaksi näen. Eli takkatulen ääressä, villasukat jalassa ja viinilasi kädessä.

Nyt pitäisi kuitenkin jaksaa tsempata muutama kuukausi, ja koska rahaa on saatava, en voi jäädä kotiin lipittämään viiniä. Tekemistä on paljon eikä olisi varaa vaipua mihinkään kaamoskoomaan. Kävin eilen apteekissa hakemassa multivitamiinitabletteja, d-vitamiinia ja kalanmaksaöljykapseleita. Toin toimistolle villasukat ja teetä. Viikonloppuna aion juoda viiniä.

Millä rahalla?

Niin siis että millä rahalla sinne reissuun noinkin pitkäksi ajaksi lähdetään? Hyvä kysymys, sitähän me ollaan tässä yritetty itsekin miettiä.

Juhanalla on varmaankin ihan ok rahatilanne, koska sillä on ollut viime syksystä asti työpaikka, eli suhteellisen säännölliset tulot. Opiskelijoitahan me ollaan molemmat vielä (hetken, itse valmistun marraskuussa), joten mistään ihan kokoaikaisesta duunista ei ole kuitenkaan ollut kyse. Minulla sen sijaan on mennyt vähän kehnommin. Viimeisimmästä vakkaripaikasta loppuivat työt viime joulukuussa. Kevät meni vähän ihmetellessä ja opinnäytetyötä tehdessä. Kesällä olin työharjoittelussa, josta maksettiin lähinnä nimellistä korvausta. Nyt minullakin on onneksi työpaikka ainakin marraskuun loppuun asti. Mutta, lienee selvää, että ei tässä minään miljonääreinä lähdetä.

Ennen lähtöä me luovutaan asunnosta, joten Suomen suuntaan ei ole reissun aikana mitään kuluja. Kun tullaan takaisin, menee kumpikin kiltisti vanhempiensa luokse asumaan. Siellä on hyvä miettiä, mihin ne rahat tuli tuhlattua ja mistä sitä lähtisi hankkimaan lisää...

No mutta, onneksi Aasiassa voi elää hyvinkin halvalla. Kämpän suhteen ei kannata olla liian nirso. Jos nyt on jotakuinkin seinät ja katto, eikä rottia juoksentele ympäriinsä, olen jo ihan tyytyväinen. Kummasti vaatimustaso on reissaamisen myötä laskenut! Ruoasta ei välttämättä edes tarvitse tinkiä, sillä monista paikoista saa todella hyvää ruokaa tosi tosi halvalla. Kannattaa syödä siellä, missä paikallisetkin syövät.

Lähempänä lähtöä täytyy varmaan tehdä jonkinlainen päiväbudjetti. Siitä voidaan kuitenkin joustaa välillä suuntaan ja toiseen, pääasia että balanssi säilyy. Jos halutaan kiipeillä, sukeltaa tai elää välillä vähän hienommin, täytyy vastapainoksi välillä elellä bambumajassa ja kiivetä omat kookokset puista.

Ketkä lähtee?

Tälle pienimuotoiselle Kaakkois-Aasian kierrokselle ollaan siis lähdössä me: Tintti ja Juhana. Me tavattiin loppuvuodesta 2010 Indonesiassa, Sulawesilla. Muutama päivän ehdittiin viettää samalla saarella, kunnes reissusuunnitelmat veivät eri suuntiin. Jotain tästä lyhyestä tuttavuudesta jäi kuitenkin kytemään, ja nähtiinkin sitten uudestaan, kun molemmat olivat palanneet Suomeen. Ilmeisesti Indonesiassa syntynyt fiilis ei ollut vain arakin aiheuttamaa pään pehmenemistä, sillä tässä sitä edelleen ollaan.

Me molemmat rakastetaan matkustamista. Aasiassa ollaan kumpikin pyöritty jonkin verran. Itse olen ollut Thaimaassa opiskelemassa ja reissannut vähän siellä sekä muutamissa sen lähimaissa.  

Tyypit pähkinänkuoressa

Tintti: Vihaa kylmää ja talvea vuosi vuodelta enemmän. Vaihtoehtoina on vaipuminen talviunille tai matkustaminen lämpimään. Pelkää hämähäkkejä, joten Aasiassa on aina kauheen jännittävää. Tahtoo reissussa kiipeilemään ja odottaa sitä, että saa aamupalaksi kookospirtelöä (ja yrittää unohtaa sen, että suurimman osan ajasta tarjolla tulee olemaan vain kalaa ja riisiä). Yrittää verrytellä unohtuneet thai-kielen salat reissua varten. Tämän blogin pääasiallinen kirjoittaja.

Juhana:  Alkaa jo hyvissä ajoin kasvattamaan uskottavaa travellertukkaa. Odottaa reissulta totaalista pään tyhjentämistä turhan tärkeistä asioista ja aikatauluista. Toimii reissun virallisena Ritari Urheana ja odottaa jo tärkeänä, että pääsee pelastamaan Tintin kaikilta kamalilta ötöiltä. Tahtoo reissussa sukeltamaan.

82 päivää lähtöön

Tästä se alkaa! Pitkään ja hartaasti haaveiltu reissu Aasiaan siintää jo silmissä. Melkein kaikki on vielä suunnittelematta ja selvittämättä, to do -lista pitenee nopeammin kuin lyhenee. Mutta, meillä on lentoliput! Keskiviikkona 9.1. lähtee Helsinki-Vantaalta lento Amsterdamin kautta Bangkokiin. Jännityksen lisäämiseksi otimme toki sellaiset lennot, joissa on mahdollisimman vähän vaihtoaikaa välilaskukohteessa.

Reissussa on tarkoitus olla 13 viikkoa ja muutama päivä siihen päälle. Alustava matkasuunnitelma vie meidät Thaimaasta Laosiin, Kambodzaan, Singaporeen, Indonesiaan ja takasin Thaimaahan. Suunnitelma on siis tässä vaiheessa vielä hyvin suurpiirteinen, erityisesti kun tuo Indonesiakaan ei ole mikään ihan pieni saarivaltio. Mutta, meillä on 82 pävää aikaa selvittää tämäkin asia.

Tähän blogiin on tarkoitus dokumentoida reissu alusta loppuun, suunnittelusta kotiinpaluuseen. Lupaamme viihdyttää, kiihdyttää, ilahduttaa ja yllättää. Stay tuned!