Pimeää, kylmää, pimeämpää

Aamulla oli aivan jäätävän kylmä. Onneksi pakkauduin työmatkaa varten pitkään huppariin, takkiin ja isoon kaulahuiviin. Tosin,  kunnon talvivarustuksesta sai sitten taas metrossa kärsiä. Kahdeksan aikaan siellä tunkeilee ahdistavuuteen asti toppatakeissaan hikoilevia ihmisiä (jos pää pelaisi edes jotenkin, keksisin tähän jonkun hauskan kielikuvan).

Paleleminen jatkui toimistolla, vaikka vaihdoin tennarit paksuihin villasukkiin, ja kietouduin tiukemmin kaulahuiviini. Kello on nyt vähän vaille yksi ja olen juonut viisi kuppia teetä, ihan vaan lämpimikseni (ja puoli kuppia niin pahaa kahvia, että oli pakko jättää siihen puoleen). Palelemisen lisäksi kurkku tuntuu karhealta, joka paikkaa särkee ja aivojen tilalle on vaihtunut jotain puuroista mössöä, joka ei osaa pitää ajatuksista kiinni. Mahtavuutta. Eilinen treeni jäi väliin hammaslääkärin ja ummetuksesta kärsivän koiran takia. Vaikuttaa siltä, että tänäänkään on turha yrittää vilkuilla kuntosalin suuntaan.

Pitäisi saada vielä yksi raportti oikoluettua, tilata tavaroita seminaariin ja jaksaa istua palaverissa. On erittäin suuri vaara, että jossain vaiheessa vain auttamattomasti valun tuonne tietokonepöydän alle ja käperryn sinne talviunille.

71 päivää lähtöön. 

Pieni talvi-angstaus

Laitetaanpas tähän matkafiilistelyn väliin vähän raakaa realismia. Otsikko on "Pieni talvi-angstaus", koska uskokaa pois, tämä on vasta alkua. Pääsen kunnolla valittamisen vauhtiin siinä vaiheessa, kun räntä vihmoo kasvoja ja pimeää on 23h vuorokaudessa.

Täytynee korostaa, että nämä talvenvihaamisajatukset ovat täysin omiani, eikä Juhana välttämättä allekirjoita puoliakaan. En ymmärrä miten se sen tekee, mutta näyttää niinkuin sitä ei oikeastaan haittaisi, että ulkona on yhtä kylmä kuin jääkaapissa. Ja yhtä pimeää.

Tämä oli ensimmäinen viikko, kun Helsingissäkin oli pakkasta (ja lunta...). Voi kuinka innolla odotankaan jatkoa. Meinasin jo vetää talven ensimmäiset lipat. Vihaan kylmyyttä. Vihaan sitä, että kotona on kylmä. Toimistolla on kylmä. Kuntosalilla on kylmä. Joka paikassa on KYLMÄ. Lämmin on lähinnä sängyssä peiton alla ja siellä suoraan sanoen viettäisinkin mieluiten suurimman osan päivästä.

Syksyllä ja talvella on mielestäni usein ihan järjettömän kaunista. Syysmyrsky tai sellainen melankolisen harmaa maisema voi olla tosi inspiroiva. Suomen kylmässä ja pimeässä ajassa ei olisikaan oikeastaan kauheasti mitään vikaa, jos saisin viettää sen niinkuin parhaaksi näen. Eli takkatulen ääressä, villasukat jalassa ja viinilasi kädessä.

Nyt pitäisi kuitenkin jaksaa tsempata muutama kuukausi, ja koska rahaa on saatava, en voi jäädä kotiin lipittämään viiniä. Tekemistä on paljon eikä olisi varaa vaipua mihinkään kaamoskoomaan. Kävin eilen apteekissa hakemassa multivitamiinitabletteja, d-vitamiinia ja kalanmaksaöljykapseleita. Toin toimistolle villasukat ja teetä. Viikonloppuna aion juoda viiniä.

Millä rahalla?

Niin siis että millä rahalla sinne reissuun noinkin pitkäksi ajaksi lähdetään? Hyvä kysymys, sitähän me ollaan tässä yritetty itsekin miettiä.

Juhanalla on varmaankin ihan ok rahatilanne, koska sillä on ollut viime syksystä asti työpaikka, eli suhteellisen säännölliset tulot. Opiskelijoitahan me ollaan molemmat vielä (hetken, itse valmistun marraskuussa), joten mistään ihan kokoaikaisesta duunista ei ole kuitenkaan ollut kyse. Minulla sen sijaan on mennyt vähän kehnommin. Viimeisimmästä vakkaripaikasta loppuivat työt viime joulukuussa. Kevät meni vähän ihmetellessä ja opinnäytetyötä tehdessä. Kesällä olin työharjoittelussa, josta maksettiin lähinnä nimellistä korvausta. Nyt minullakin on onneksi työpaikka ainakin marraskuun loppuun asti. Mutta, lienee selvää, että ei tässä minään miljonääreinä lähdetä.

Ennen lähtöä me luovutaan asunnosta, joten Suomen suuntaan ei ole reissun aikana mitään kuluja. Kun tullaan takaisin, menee kumpikin kiltisti vanhempiensa luokse asumaan. Siellä on hyvä miettiä, mihin ne rahat tuli tuhlattua ja mistä sitä lähtisi hankkimaan lisää...

No mutta, onneksi Aasiassa voi elää hyvinkin halvalla. Kämpän suhteen ei kannata olla liian nirso. Jos nyt on jotakuinkin seinät ja katto, eikä rottia juoksentele ympäriinsä, olen jo ihan tyytyväinen. Kummasti vaatimustaso on reissaamisen myötä laskenut! Ruoasta ei välttämättä edes tarvitse tinkiä, sillä monista paikoista saa todella hyvää ruokaa tosi tosi halvalla. Kannattaa syödä siellä, missä paikallisetkin syövät.

Lähempänä lähtöä täytyy varmaan tehdä jonkinlainen päiväbudjetti. Siitä voidaan kuitenkin joustaa välillä suuntaan ja toiseen, pääasia että balanssi säilyy. Jos halutaan kiipeillä, sukeltaa tai elää välillä vähän hienommin, täytyy vastapainoksi välillä elellä bambumajassa ja kiivetä omat kookokset puista.

Ketkä lähtee?

Tälle pienimuotoiselle Kaakkois-Aasian kierrokselle ollaan siis lähdössä me: Tintti ja Juhana. Me tavattiin loppuvuodesta 2010 Indonesiassa, Sulawesilla. Muutama päivän ehdittiin viettää samalla saarella, kunnes reissusuunnitelmat veivät eri suuntiin. Jotain tästä lyhyestä tuttavuudesta jäi kuitenkin kytemään, ja nähtiinkin sitten uudestaan, kun molemmat olivat palanneet Suomeen. Ilmeisesti Indonesiassa syntynyt fiilis ei ollut vain arakin aiheuttamaa pään pehmenemistä, sillä tässä sitä edelleen ollaan.

Me molemmat rakastetaan matkustamista. Aasiassa ollaan kumpikin pyöritty jonkin verran. Itse olen ollut Thaimaassa opiskelemassa ja reissannut vähän siellä sekä muutamissa sen lähimaissa.  

Tyypit pähkinänkuoressa

Tintti: Vihaa kylmää ja talvea vuosi vuodelta enemmän. Vaihtoehtoina on vaipuminen talviunille tai matkustaminen lämpimään. Pelkää hämähäkkejä, joten Aasiassa on aina kauheen jännittävää. Tahtoo reissussa kiipeilemään ja odottaa sitä, että saa aamupalaksi kookospirtelöä (ja yrittää unohtaa sen, että suurimman osan ajasta tarjolla tulee olemaan vain kalaa ja riisiä). Yrittää verrytellä unohtuneet thai-kielen salat reissua varten. Tämän blogin pääasiallinen kirjoittaja.

Juhana:  Alkaa jo hyvissä ajoin kasvattamaan uskottavaa travellertukkaa. Odottaa reissulta totaalista pään tyhjentämistä turhan tärkeistä asioista ja aikatauluista. Toimii reissun virallisena Ritari Urheana ja odottaa jo tärkeänä, että pääsee pelastamaan Tintin kaikilta kamalilta ötöiltä. Tahtoo reissussa sukeltamaan.

82 päivää lähtöön

Tästä se alkaa! Pitkään ja hartaasti haaveiltu reissu Aasiaan siintää jo silmissä. Melkein kaikki on vielä suunnittelematta ja selvittämättä, to do -lista pitenee nopeammin kuin lyhenee. Mutta, meillä on lentoliput! Keskiviikkona 9.1. lähtee Helsinki-Vantaalta lento Amsterdamin kautta Bangkokiin. Jännityksen lisäämiseksi otimme toki sellaiset lennot, joissa on mahdollisimman vähän vaihtoaikaa välilaskukohteessa.

Reissussa on tarkoitus olla 13 viikkoa ja muutama päivä siihen päälle. Alustava matkasuunnitelma vie meidät Thaimaasta Laosiin, Kambodzaan, Singaporeen, Indonesiaan ja takasin Thaimaahan. Suunnitelma on siis tässä vaiheessa vielä hyvin suurpiirteinen, erityisesti kun tuo Indonesiakaan ei ole mikään ihan pieni saarivaltio. Mutta, meillä on 82 pävää aikaa selvittää tämäkin asia.

Tähän blogiin on tarkoitus dokumentoida reissu alusta loppuun, suunnittelusta kotiinpaluuseen. Lupaamme viihdyttää, kiihdyttää, ilahduttaa ja yllättää. Stay tuned!