Kuala Lumpurista ei ole juuri kerrottavaa eikä edes ainoatakaan kuvaa. Kun Juhana toipui vatsataudista, minulle iski flunssa. Päivät menivät siis jomman kumman sairastaessa, ja jossain siinä välissä söimme roskaruokaa ja kulutimme kuntoomme nähden huomattavan paljon alkoholia. Toisena flunssailupäivänäni Juhana haki minulle apteekista rohtoja, ja kyllä taas kannatti luottaa aasialaiseen terveydenhuoltoon! Suomessa lääkäritkin antavat flunssaan vain buranaa, KL:ssa sain ilman reseptiä sellaiset mömmöt, että ne luokiteltaisi Suomessa varmaan huumausaineiksi. Ja kyllä muuten tepsivät!
Viiden yön jälkeen lähdimme vihdoin jatkamaan matkaa kohti Thaimaata. Lensimme Krabille, josta otimme venekyydin Ton Sai Beachille. Odotimme melko pelonsekaisissa tunnelmissa, millaiseen turistirysään päätyisimme. Olen kerran aiemmin ollut Ton Sailla, mutta siitä on lähes neljä vuotta. Siinä ajassa ehtii tapahtua jos ja vaikka mitä.
No, kyllähän Ton Sailla on todella paljon turisteja. Paljon enemmän kuin edellisellä kerralla. Mutta Indonesiassa vietettyjen hiljaisten viikkojen jälkeen olimme ihan valmiitakin viettämään aikaa vähän vilkkaammassa paikassa. Porukka on pääasiassa nuoria kiipeilijähippejä, ja koimme sopivamme ihan mukavasti joukkoon. Tykästyimme Ton Sain letkeään tunnelmaan, rantabaareihin ja erityisesti hyviin kiipeilymahdollisuuksiin. Meidän oli tarkoitus viipyä vain kolmisen päivää, mutta olemme olleet jo kuusi yötä ja olemme juuri Ao Nangissa nostamassa lisää rahaa palataksemme vielä kolmeksi päiväksi takaisin.
Ton Sain pääaktiviteetti on tosiaan kiipeily. Olemme käyneet kerran kalliokiipeilemässä ja kerran kokeilemassa Deep Water Soloingia, eli veden päällä boulderointia. Jälkimmäinen oli hemmetin pelottavaa, mutta siistiä ja veteen hyppiminen oli hauskaa. Reitit alkoivat hankalilla narutikkailla, ja ne nähdessäni olin ihan varma, että en pääsisi edes niitä ylös. Onneksi homma ei kuitenkaan kaatunut ihan niin alkuun, mutta Juhana loisti kyllä boulderoinissa huomattavasti enemmän kuin minä. Viimeinen reitti minkä hän veti, oli yli kymmenen metrin korkeudessa. Upeita kokemuksia molemmat, ja kalliokiipeilyä olisi tarkoitus viimeisinäkin päivinä harrastaa.
Ensimmäiset neljä yötä asuimme melkein rannassa hyvin vaatimattomassa pikku bungalowissa. Lattia tuntui pettävän jalkojen alla, ja pientä tilaa jakoivat kanssamme torakat, hämähäkki, sammakko, etana... Jossain vaiheessa tajusimme, että kauempana rannasta on myös bungaloweja, ja ne ovat paitsi paremmassa kunnossa, myös suojassa rantabaarien meteliltä. Nyt asumme isommassa ja siistimmässä mökissä, ja meidän kuistillamme asuu ihana kissa. Torakoista taisimme päästä eroon, mutta sen sijaan asumustamme käy välillä nakertamassa orava, ja yläpuolella kasvavissa puissa mellastaa apinalauma, joka heittelee katolle välillä ties mitä.
Ton Sai on siis ollut positiivinen yllätys. Seuraava määränpää taitaa olla Ranong ja Koh Chang Noi. Kummastakaan ei ole aiempaa kokemusta, emmekä itseasiassa tiedä vielä miten pääsemme sinne. Siitä tuleekin sitten viimeinen seikkailu ennen paluuta Bangkokiin.
P.s. Kuten olette varmaan huomanneet, emme alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen menneetkään Kalimantanille. Päätös tehtiin ajallisista ja taloudellisista syistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti