Banda Islands, osa II

Pulau Ai

Vietettyämme kolme päivää Bandaneiralla heitimme taas rinkat selkään ja lähdimme kohti Aita. Pjotr oli kehunut meille italialaisen Alfredon guesthousea ja sinne siis suuntasimme. Herra Alfredo oli juuri lähdössä Amboniin hoitamaan viisumiasioita, mutta hänen vaimonsa jäi pyörittämään paikkaa. Niinpä asettauduimme asumaan tähänastisen matkamme upeimpaan bungalowiin meren rannalle. Vihdoinkin se etsimämme paratiisi!

Pjotr oli kertonut meille, että bungalowien edustalla puussa asuu jonkinlainen puoliapina. Heti ensimmäisenä päivänä se tuli näyttäytymään meille. Noin kissan kokoinen, apinan ja rotan sekoitukselta näyttävä lähes valkoinen otus ilahdutti meitä jatkossakin moneen otteeseen, ja muutaman kerran näimme myös sen kaksi ruskeaa kaveria. Kuskus on eläimen nimi ja se on yleinen Bandalla. Valitettavasti paikalliset eivät yleensä pidä kuskuseista (liittyy jotenkin islaminuskoon) ja joillain alueilla niitä on tapettu järjestelmällisesti.

Kuskusien lisäksi eloamme saarella ilahdutti vähän tavanomaisempi eläin...



Paratiisissa oli upeaa ja kaunista, mutta täytyy todeta, että ehkä vähän liiankin rauhallista. Olimme Alfredon paikassa ainoat asiakkaat ja sosiaaliset kontaktimme rajoittuivat toisiimme ja emäntäämme, jonka kanssa jutustelu jäi melko vähäiseksi meidän köykäisen indonesian osaamisen takia. Neljän yön jälkeen suuntasimme takaisin Bandaneiralle, jonne palaaminen oli vähän kuin olisi kotiin tullut.

Pulau Hatta 

Hattalla vietimme kaksi yötä. Saarelle ollaan aukaisemassa muutama guesthouse, mutta toistaiseksi ainoa vaihtoehto oli asua paikallisten luona. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen kokemus! Me majoituimme perheeseen, johon kuuluivat isä, äiti, isoäiti ja kolme lasta. Neljäs lapsista oli Bandaneiralla koulussa. Kukaan ei puhunut englantia, joten sanakirjalle oli käyttöä...

Pääosa perheen elannosta tulee  muskottipuista. Puu kasvattaa pienen omenan näköisiä hedelmiä ja niiden sisällä on arvokas pähkinä – muskottipähkinä. Hedelmät pudotetaan puista, aukaistaan ja pähkinät kerätään talteen. Sitten niistä erotetaan eräänlainen punainen kuori, joka on vielä pähkinääkin arvokkaampaa, ja molemmat levitetään aurinkoon kuivumaan. Mekin kävimme Seamuksen ja hänen vaimonsa kanssa kerran keräämässä ja aukaisemassa hedelmiä.

Pähkinöistä tehdään hilloa ja niitä käytetään mausteena. Hedelmäviipaleista kuivataan makeisia, mutta ilmeisesti niistä ei saa kovin hyvin rahaa, koska suurin osa hedelmistä jäi maahan mätänemään.

Perheen päivärytmi oli verkkainen. Aamulla äiti lähetti lapset kouluun. Sitten oli ehkä ohjelmassa kodin tai pihan siivoamista ja keittiöaskareita. Päivän kuumimpaan aikaan kaikki, usein myös naapurit, kerääntyivät puun alle varjoon lepäilemään ja katselemaan, kun pienimmät lapset pelasivat lasikuulilla. Illalla äiti ja isoäiti hoitivat lapset pesulle ja tekivät kaikille ruokaa. Meidän vierailumme teetti kyllä lisätöitä - meille kiikutettiin jatkuvasti kahvia ja pientä syötävää (outoja, mutta hyviä vaaleanpunaisia pullia, kookosta, keitettyä maissia ja duriania, joka maistui melkein yhtä pahalta kuin miltä haisee).

Sähköt toimivat illalla noin kuudesta kymmeneen. Minkäänlaista tuuletusta huoneessamme ei siis ollut, ja erityisesti ensimmäinen yö oli aivan tuskaisen kuuma. Sille puolelle saarta missä me majoituimme, ei edes tuullut juuri yhtään. Ei meillä Aillakaan mitään ilmastointia tai fania ollut, mutta siellä oli toimi todella tehokkaasti luonnon oma tuuletus.

Vaikka perhe oli ihan super ihana, olimme tyytyväisiä kun kahden yön jälkeen palasimme Bandaneiralle. Vieraana oleminen ja jatkuva sanakirjan plärääminen oli sen verran raskasta, että pidempään emme olisi jaksaneet olla. Jos ja kun Hattalle aukeaa guesthouseja, siitä tulee varmasti todella suosittu, sillä siellä oli meidän nähdäksemme Bandan upeimmat rannat.