Siem Reap ja tietysti se Angkor Wat

Siem Reap lyhykäisyydessään: hyvää ruokaa, köllöttelyä, vähän shoppailua (tietysti vain kaikkea todella tarpeellista) ja sitten ne temppelit. Lauantaina herätyskello soi puoli viideltä ja puoli tuntia sen jälkeen kipusimme tuk tukiin ja ajelimme Angkorin temppelikompleksille. Jäimme katsomaan auringonnousun Angkor Watille (kuten sadat muutkin ihmiset) ja olihan se hieno. Täytyy tosin sanoa, että Angkor Wat oli pienempi kuin kuvittelin. Seuraavaksi kiersimme Indiana Jonesista ja Tomb Raiderista tutun Ta Prohmin ja sitten jonkun vähemmän kuuluisan temppelin. Näiden kolmen jälkeen minun kiinnostukseni jokseenkin toisiaan toistaviin temppeleihin alkoi hyvin uhkaavasti hiipua.

Aamupalan jälkeen vilkaisimme aika pikaisesti Bayonin temppelin. Kello oli saavuttanut jo pahimman turistiajan ja minua alkoi hyvin äkkiä ahdistamaan. Istuimme hetkeksi varjoon lepäämään ja juomaan ja Juhanan mieliksi suostuin kiipeämään vielä Baphuonin temppelin huipulle. Onneksi suostuin, sillä näkymät, ja se kutkuttava tunne vatsassa, kun istuu korkean temppelin katon reunalla, oli yksi päivän kohokohtia.

Juhanalla saattaisi olla enemmänkin sanottavaa noista temppeleistä. Olivathan ne vaikuttavia ja hienoja, enkä ole koskaan ennen nähnyt mitään sellaista, mutta kyllähän ne loppupeleissä aika samanlaisia olivat. Enemmän saisi irti, jos palkkaisi oppaan kertoilemaan juttuja niistä. Tai jos edes pariksi minuutiksi pääsisi vilkaisemaan, millaista elämä oli niiden loistokautena.

Tänään illalla hypätään jälleen kerran bussiin. Suuntana Sihanoukville ja saaret sen edustalla. 

P.s. Hämähäkkikohtaaminen numero kaksi hostellihuoneemme vessassa. Yök!