Olimme olleet reissussa tasan kolme viikkoa, kun hyvästelimme Laosin. Tunnelma oli ristiriitainen. Toisaalta oli haikeaa lähteä ihanasta guesthousestamme, toisaalta olin jo ehtinyt kyllästyä Don Detiin, ja ehkä jollain tapaa muutenkin Laosiin. En saanut luotua maahan mitään kovin lämmintä suhdetta. Parasta antia oli kaunis luonto, ja Kong Lo Village jäi mieleen upeana kokemuksena. Sen sijaan esimerkiksi ruoka on aika keskinkertaista, varsinkin Thaimaahan verrattuna. Toivoin myös, että Don Detillä vatsaani asettunut mikä-lie-parasiitinpoikanen ymmärtäisi jäädä rajalla pois kyydistä.
Don Detillä kaupattiin kyytejä Kambodzaan, mutta hinnat olivat mielestämme pöyristyttäviä. Meillä ei ollut oikeastaan käsitystä miten muutenkaan pääsisimme seuraavaan etappiimme, eli Kratieen, mutta päätimme koittaa onneamme. Aamulla lähdimme veneellä satamaan ja kävelimme lähimmälle bussiasemaa muistuttavalle paikalle. Yhtään bussia ei näkynyt missään. Rajalle olisimme saaneet motskarikyydin, mutta kuulemamme mukaan rajalta voi olla hankala saada kyytiä eteenpäin, sillä useamman kilometrin säteellä ei oikeastaan ole yhtään mitään. Viimein luovutimme, ja ostimme liput samanlaisesta tiskistä, missä saarellakin lippuja myytiin. Kun lähtöaika alkoi lähestyä, paukahti paikalle hirveä lauma ihmisiä. He olivat ilmeisesti ostaneet lippunsa Don Detiltä, mutta samalta firmalta. Tästä alkoi järjettömin fiaskomatka, jolla olen koskaan ollut.
Noin puoli tuntia ilmoitetun lähtöajan jälkeen meidät marssitettiin bussille, jossa oli liian vähän tilaa. Osa matkustajista joutui seisomaan käytävällä. No ei se mitään, tämä veisi meidät vain puolen tunnin päähän rajalle. Rajalla firman heppu, todella mukava ja englanninkielentaitoinen tyyppi, hoiti kaikille viisumit (ja todennäköisesti veti jotain välistä, mutta se on tässä nyt pientä). Koska porukkaa oli niin järjettömän paljon, tähän rumbaan meni pari tuntia. Sitten odotettiin bussia saapuvaksi. No ei tullut bussi, tuli liian vähän minivaneja (eräänlaisia 13 hengen istuttavia pakuja). Jengiä pakattiin ja purettiin autoihin ja juoksutettiin autolta toiselle ja paikalliset yrittivät kovasti laskea, että jos yheen autoon mahtuu 13 turistia, niin kuinka monta autoa tarvitaan tämän ihmismäärän kuljettamiseen. Porukalta alkoi palaa pinna, mutta itseasiassa yllättävän vähän. Joukossa oli nimittäin huomattavasti vanhempaakin väkeä, jotka olivat varmasti kuvitelleet istuvansa muutenkin tuskalliset 8-10 tuntia Phnom Penhiin tai Siem Reapiin mukavammin kuin likistettynä tavaroiden ja ihmisten väliin polvet suussa. Kun vihdoin pääsimme liikkeelle, oli autoomme pakattu 19 ihmistä.
Yhden tai kahden aikaan päivällä pääsimme vihdoin matkaan. Jossain kohtaa tajusimme Juhanan kanssa, että koska autosta oli jo kertaalleen kuskikin vaihtunut, ei kellään varmaan ollut mitään käsitystä siitä, että meillä oli liput vain Kratieen asti. Muu porukka oli jatkamassa Siem Reapiin. Päätimme olla hissukseen ja jatkaa jäniksinä matkaa.
Joskus yöllä pysähdyimme taukopaikalle (jonka vessassa muuten koin reissun ensimmäisen sydämenpysähdyttävän kohtaamisen hämähäkin kanssa). Paikalla oli myös bussi, johon hetken epäselvyyden jälkeen meidän ilmoitettiin vaihtavan. Jes! Paitsi että... Arvasimmekin, että tässä kohtaa joku varmaan kysyy lippuja ja meidänhän piti siis jäädä pois kyydistä jo pari sataa kilometriä sitten. Punoimme varalta muutaman hätävalheen ja Juhana meni antamaan lippumme. Ilmeisesti lippuherra ei joko huomannut, että lipuissa luki Siem Reapin sijaan Kratie, tai sitten häntä ei vain kiinnostanut, tai mitä lie, mutta kipusimme ongelmitta muiden mukana bussiin.
Siem Reapiin saavuimme joskus kahdelta yöllä. Nagasangissa bussifirman aikataulussa luki, että bussi olisi siellä puoli kahdeksalta illalla. No, kerrankos sitä aikataulu vähän pettää... On aina todella tylsää tulla täysin vieraaseen kaupunkiin pilkko pimeällä ja meillä ei ollut edes mitään hajua mihin haluisimme kyydin. Onneksi Kambodza näytti ainakin tässä kohtaa heti kauniimmat kasvonsa, ja mukava nuori tuk tuk -kuski (tai remorkeiksi noita kai täällä kutsutaan) kiikutti meidät aivan todella super ihanaan hostelliin. 12 dollaria yöltä, siisti iso huone, parveke, iso kylppäri, uima-allas (!!!) ja alakerrassa mahtava ravintola, josta saa kaikkia herkkuja tacoista juustoihin.
Suosittelen käyttämään todella suurta harkintaa, mikäli aikoo ylittää rajan Don Detin läheltä Kambodzaan. Jos joutuisin tekemään tuon reissun uudelleen, ottaisin vain kyydin rajalle ja toivoisin, että sieltä löytyy joku jatkokyyti esimerkiksi Stung Trengiin (lähin isompi paikka Kambodzan puolella, sieltä pääsee varmasti bussilla eteenpäin). Ainoa asia, mikä teki meidän matkakokemuksestamme jotakuinkin siedettävän, on se tieto, että matkustimme 2/3 matkasta ilmaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti