Sadetta Singaporessa

Ehdimme reissata nelisen viikkoa ilman ainuttakaan sadepisaraa. Singaporessa onnemme kääntyi, ja saimme vettä niskaan useammankin kerran. Edes sadekausi ei kuitenkaan onnistunut himmentämään Singaporen ihanuutta minun silmissäni.

Rakastuin Singaporeen nelisen vuotta sitten, kun kävin siellä ensimmäisen kerran. Silloin taivas oli kirkkaan sininen eikä sateesta ollut tietoakaan. Reissua tosin varjosti puolitoista päivää kestänyt agressiivinen vatsatauti. Tällä kertaa olimme terveinä, mutta ilmat eivät tosiaan ihan suosineet. Ilmeisesti vierailussa jotakuinkin täydellisen maahan täytyy aina olla joku pieni särö.

Epävakaasta säästä huolimatta meillä oli ihanat neljä päivää. Kävelimme kaupungilla (niin paljon, että jalat huusivat illalla armoa), söimme mahtavaa aasialaista ruokaa food centereissä (rakastuin dumpling keittoon!), shoppailimme vähän (Singaporestakin voi tehdä edullisia löytöjä), kävimme Singaporen eläintarhassa yösafarilla (odotin kovasti näkeväni virtahevon, ja kaikki mitä Herra Hippo viitsi näyttää, oli hänen pyöreä takapuolensa) ja Sentosan saarella merimaailmassa (upea paikka, mutta ne kaikki aasialaiset turistit kameroidensa kanssa nostivat ihmisvihan pintaan). Muutaman kerran hienostelimme ja söimme Clark Quaylla, joka on kalliimpi ravintolakeskittymä joen varrella. Kahtena aamuna haimme brunssitarvikkeet kaupasta ja oli ihan mielettömän ihanaa saada hyvää leipää ja juustoa! Ja sushia sai ruokakaupasta ihan älyttömän halvalla, nam!

Guesthousemme Feel Like Home oli ihan siisti, mutta vaatimaton ja moniin muihin Aasian maihin verrattuna erittäin ylihintainen. Sijainniltaan se oli kuitenkin loistava. Metroasemalle oli muutaman minuutin matka ja Clark Quaylle ehkä vartin kävely. Singaporen metrosysteemi ansaitsee muuten kymmenen pistettä; se on ihan äärimmäisen toimiva. Metrolla pääsee lähes kaikkialle, ja lippu ostetaan sen mukaan, mille pysäkille on menossa. Ei siis tarvitse maksaa samaa hintaa yhden ja yhdeksän pysäkinvälin matkasta, kuten Suomessa.

Singapore on yksi niitä paikkoja, joihin haluan palata uudelleen ja uudelleen. Onneksi Juhanakin tykästyi maahan, vaikka näkikin sen nyt aika harmaana.

Torstaina matka jatkui Indonesiaan. Ostimme viimein lentokentältä lennot Jakartasta Amboniin, ja täältä nyt kirjoita tätä juttua, maistellen samalla Bintang-olutta. Ilmassa alkaa olla oikeaa reissun tuntua. Olemme nähneet täällä yhden länkkärin (vanhemman herrasmiehen, joka näytti siltä, että hän asuu täällä), ja herättämämme huomion määrästä päätellen täällä ei kovin montaa ole. Huomenna lähdemme aikaisin aamulla Saparuan saarelle, jossa olemme keskiviikkoon asti. Sitten on edessä kahdeksan tunnin lauttamatka Bandasaarille (Banda Islands), josta tulemme takaisin, kun lautta seuraavan kerran tulee takaisin päin. Eli todennäköisesti kahden ja puolen viikon päästä. Älkää siis huolestuko, jos ette kuule meistä pariin-kolmeen viikkoon.