Luulisi, että jos ihminen on vuosituhansia asunut täällä kylmässä ja pimeässä maapallon kolkassa, se olisi sopeutunut näihin olosuhteisiin jo melkoisen hyvin. Jos jotain sopeutumista onkin jossain vaiheessa tapahtunut, se on hypännyt minun geenieni yli.
Pahinta on pimeyden aiheuttama väsymys. Nukahdin eilen illalla kahdeksan aikaan sängylle ja nousin siitä enää pesemään hampaat. Voisin, ja haluaisin, nukkua reilusti yli puolet vuorokaudesta. Aamulla nousin hyvin vastentahtoisesti ja kiukkuisesti kuuden jälkeen, jotta ehdin spinning-tunnille ennen töitä. Niin, sen lisäksi, että on kylmä ja pimeää ja väsyttää, pitäisi vielä jaksaa ravata salilla ja treenata itsensä bikinikuntoon. Hulluutta.
Siinä aamulla polkiessani spinning-pyörää, ajattelin ihania hiekkarantoja, palmuja ja turkoosia vettä. Ja itseäni erittäin hyväkroppaisena siellä rannalla. Ei auta muu, kuin pitää katse palkinnossa, siellä se jo varovaisesti edessäpäin häämöttää.
62 päivää lähtöön.
Sanos muuta, kyllä sitä itsekin tulee mietittyä että miten paljon onnellisempi olisi kun viettäisi nämä ikävät talvet jossakin muualla kun suomessa. Minulla ei ole mitään pitkävihaa suomen talvea kohtaan, mutta kestän sitä ehkä kuukauden. Harmi vain että se kestää HIUKAN kauemmin. Ihana suunnitelma sinulla... en ole yhtään kateellinen :D Kun elämäntilanne antaa myöden, haluaisin itsekin tehdä jotakin samanlaista :)
VastaaPoistahttp://tartu-hetkeen.blogspot.fi/
Sama juttu. Voisin hyvin fiilistellä kuukauden, ehkä kaksi, kirpeitä aamuja, lunta ja pimeitä iltoja kynttilän valossa. Valitettavasti Suomen talvi kestää hieman kauemmin! Nyt meillä on tosiaan hyvä tilaisuus lähteä. Toivon että tämä ei jää viimeiseksi, vaan päästään jossain vaiheessa vielä vähän pidemmälle reissulle. Olisi niin paljon nähtävää!
VastaaPoistajääääääääääätävä matkakuume iski. En ehkä voikaan lukea tätä. ARGH!
VastaaPoistaHaha, sattumoisin tiedän fiiliksen :D Mutta hei, kukin vuorollaan!
VastaaPoista