Pimeää, kylmää, pimeämpää

Aamulla oli aivan jäätävän kylmä. Onneksi pakkauduin työmatkaa varten pitkään huppariin, takkiin ja isoon kaulahuiviin. Tosin,  kunnon talvivarustuksesta sai sitten taas metrossa kärsiä. Kahdeksan aikaan siellä tunkeilee ahdistavuuteen asti toppatakeissaan hikoilevia ihmisiä (jos pää pelaisi edes jotenkin, keksisin tähän jonkun hauskan kielikuvan).

Paleleminen jatkui toimistolla, vaikka vaihdoin tennarit paksuihin villasukkiin, ja kietouduin tiukemmin kaulahuiviini. Kello on nyt vähän vaille yksi ja olen juonut viisi kuppia teetä, ihan vaan lämpimikseni (ja puoli kuppia niin pahaa kahvia, että oli pakko jättää siihen puoleen). Palelemisen lisäksi kurkku tuntuu karhealta, joka paikkaa särkee ja aivojen tilalle on vaihtunut jotain puuroista mössöä, joka ei osaa pitää ajatuksista kiinni. Mahtavuutta. Eilinen treeni jäi väliin hammaslääkärin ja ummetuksesta kärsivän koiran takia. Vaikuttaa siltä, että tänäänkään on turha yrittää vilkuilla kuntosalin suuntaan.

Pitäisi saada vielä yksi raportti oikoluettua, tilata tavaroita seminaariin ja jaksaa istua palaverissa. On erittäin suuri vaara, että jossain vaiheessa vain auttamattomasti valun tuonne tietokonepöydän alle ja käperryn sinne talviunille.

71 päivää lähtöön.