Pieni talvi-angstaus

Laitetaanpas tähän matkafiilistelyn väliin vähän raakaa realismia. Otsikko on "Pieni talvi-angstaus", koska uskokaa pois, tämä on vasta alkua. Pääsen kunnolla valittamisen vauhtiin siinä vaiheessa, kun räntä vihmoo kasvoja ja pimeää on 23h vuorokaudessa.

Täytynee korostaa, että nämä talvenvihaamisajatukset ovat täysin omiani, eikä Juhana välttämättä allekirjoita puoliakaan. En ymmärrä miten se sen tekee, mutta näyttää niinkuin sitä ei oikeastaan haittaisi, että ulkona on yhtä kylmä kuin jääkaapissa. Ja yhtä pimeää.

Tämä oli ensimmäinen viikko, kun Helsingissäkin oli pakkasta (ja lunta...). Voi kuinka innolla odotankaan jatkoa. Meinasin jo vetää talven ensimmäiset lipat. Vihaan kylmyyttä. Vihaan sitä, että kotona on kylmä. Toimistolla on kylmä. Kuntosalilla on kylmä. Joka paikassa on KYLMÄ. Lämmin on lähinnä sängyssä peiton alla ja siellä suoraan sanoen viettäisinkin mieluiten suurimman osan päivästä.

Syksyllä ja talvella on mielestäni usein ihan järjettömän kaunista. Syysmyrsky tai sellainen melankolisen harmaa maisema voi olla tosi inspiroiva. Suomen kylmässä ja pimeässä ajassa ei olisikaan oikeastaan kauheasti mitään vikaa, jos saisin viettää sen niinkuin parhaaksi näen. Eli takkatulen ääressä, villasukat jalassa ja viinilasi kädessä.

Nyt pitäisi kuitenkin jaksaa tsempata muutama kuukausi, ja koska rahaa on saatava, en voi jäädä kotiin lipittämään viiniä. Tekemistä on paljon eikä olisi varaa vaipua mihinkään kaamoskoomaan. Kävin eilen apteekissa hakemassa multivitamiinitabletteja, d-vitamiinia ja kalanmaksaöljykapseleita. Toin toimistolle villasukat ja teetä. Viikonloppuna aion juoda viiniä.